Tiedotteet > 2010

1. Erityispätevyys (luonnos)

Tiedotteet > 2009
1. Erikoisammattitutkinto – osa mielenterveyshoidon opetusta
2. Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto ry:n Toimintasuunnitelma 2009
3. Tehtäväsiirtojen ja toimivien käytäntöjen, kuten hoitajien reseptioikeuden säätelystä
4. Tuki vetoomukselle
5. Mielenterveyshoidon opetusta kehitettävä
6. Mielenterveystyön hoitajille erityispätevyys
7. Mielenterveyspalvelujen puolesta – resursseja kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman toteuttamiseen
8. Psykiatrisen hoitotyön opintopäivien ohje
9. SMTHL: n vastaus Sosiaali- ja terveysministeriölle lausuntopyyntöön

Tiedotteet > 2008
1. Mielenterveystyö on koko yhteiskunnan asia
2. Lausunto Opetushallitukselle sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon uudistamisesta
3. SMTHL:n lausunto Sosiaali- ja terveysministeriön vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön muutostarpeita selvittävälle työryhmälle

Tiedotteet > 2007
1. Hoitotyön opetus kaipaa muutoksia
2. Potilaan asema ”harmaalla terveyssektorilla” selvitettävä
3. Mielenterveyshoitajia tarvitaan

Viite: Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittäneen työryhmän raportissa ehdotetut muutokset terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin, STM selvityksiä 2009:17

9. ASIA: SMTHL:n vastaus Sosiaali- ja terveysministeriölle lausuntopyyntöön

Viime vuosina ovat erilainen valvomaton hoitotoiminta ja epävirallisten, kiistanalaistenkin, terveyspalvelujen markkinointi, opetus ja käyttö kasvaneet. Potilasturvallisuuden takaamiseksi ja terveydenhuollon ammattitoiminnan säätelemiseksi on lainsäädännön kehittäminen tarpeellista.

Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto (SMTHL) kannattaa ehdotettuja muutoksia terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin, joilla haavoittuvassa asemassa olevien potilasryhmien tutkimus ja hoito sekä määriteltyjen terveysvaikutteisten ja riskialttiiden menetelmien hoidollinen käyttö rajoitettaisiin vain terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäväksi seuraavin perusteluin:

- Potilasturvallisuuden takaamiseksi on tärkeää, että terveydenhuollon alaan kuuluvaa ammattitoimintaa harjoittavat vain viranomaisvalvotut terveydenhuollon ammattihenkilöt.
- Raskaana olevat, alaikäiset, vajaavaltaiset ja vaikeista sairauksista, kuten neurologisista ja psykiatrisista häiriöistä, kärsivät potilaat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa olevia potilasryhmiä.
- Erilaisten hoitomuotojen ottaminen terveydenhuollon, opetuksen ja korvausjärjestelmän piiriin, niiden vaikuttavuuden ja turvallisuuden arviointi, haittojen ja virhekohtelujen selvittäminen sekä ammattipätevyyksien määrittäminen on perustettava tieteelliseen tutkimukseen, luotettavaan kliiniseen kokemukseen ja yleisesti hyväksyttyihin ammattieettisiin normeihin.
- Eräiden terveysvaikutteisten hoito- ja tutkimusmenetelmien opetukseen ja käyttöön voi liittyä huomattaviakin riskejä ja haitallisia seuraamuksia. Niiden hoidollinen käyttö ja opetus on rajoitettava terveydenhuollon ammattihenkilöille ja tiedeyhteisön ja valvotun opetusjärjestelmän puitteisiin. Kliinisen kokemuksen ja ammatillis-tieteellisen arvion perusteella hypnoosin käyttö on yksi tällaisista menetelmistä.

Seuraavassa vaiheessa valmisteltavassa lainsäädännössä pidämme tärkeinä näitä seikkoja:

- Vahvistetaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden nimikesuojaa säädöksillä, jotka rajoittavat ammattinimikkeenomaisten ilmausten harhauttavaa käyttöä palvelujen markkinoinnissa.
- Säädetään vahingonkorvauksen, toiminta- tai markkinointikiellon ja muun seuraamuksen määräämisestä valvonnan ulkopuoliselle hoitotoiminnan harjoittajalle tapauksissa, joissa toiminnasta on aiheutunut haittaa tai on esiintynyt virhekohtelua tai epäasiallista palvelumarkkinointia.
- Säädetään valvomattomassa hoitotoiminnassa virhekohtelua kokeneen käytössä olevista oikeusturvaväylistä sekä viranomaisesta, jonka tehtävänä on virhekohtelun tai epäasiallisen palvelumarkkinoinnin selvittäminen vahingonkorvausten ja toimintakiellon määräämiseksi tapauksissa, joissa hoitotoiminnan harjoittaja ei ole terveydenhuollon ammattihenkilö.

Lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen tulee vahvistaa terveydenhuollon toiminnan tieteellis-ammatillista ja eettistä perustaa, potilaan asemaa ja ammattihenkilöiden nimikesuojaa sekä turvata avuntarvitsijan oikeus ammattipätevään ja turvalliseen hoitoon.

Potilasturvallisuuden paras tae on pätevästi koulutettu ja viranomaisvalvottu terveydenhuollon ammattilainen, mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitaja ja mielenterveyshoitaja hoitotyön toisen asteen ammattilaisina ovat eräitä heistä.

Lisätietoja: http://www.smthl.net/kannanotto_150908.pdf

Kokkolassa, 29.9.2009

Suomen Mielenterveyshoitoalan Liiton hallituksen puolesta työvaliokunta

Puheenjohtaja Tarja Klemola, mth

Varapuheenjohtaja Harri Heikkilä, msh

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.pdf)

8. PSYKIATRISEN HOITOTYÖN OPINTOPÄIVIEN OHJE

Sisältö:
1.TAVOITTEET
2.TAVOITEYLEISÖ
3.PAINOPISTEET
3.1. Ammattitaitoa tukeva tutkimus
3.2. Hoitotyön hyvät käytännöt
3.3. Mielenterveyspolitiikka ja mielenterveyden edistäminen
3.4. Ammatissa toimiminen
4.KOULUTTAJIEN PÄTEVYYS
5.ERITYISPÄTEVYYSKRITEERIT
6.OPETUSMENETELMÄT
7.OHEISAINEISTO
8.DOKUMENTAATIO: osallistumistodistus
9.PALAUTE JA ARVIOINTI
10.OPINTOPÄIVIEN VALMISTELU JA JÄRJESTÄMINEN

1.OPINTOPÄIVIEN TAVOITTEET

tukea mielenterveys- ja kehitysvamma-alan hoitajien ammattieettistä kasvua ja vahvistaa ammatti-identiteettiä
kehittää ammattipätevyyttä
kehittää hoidollisen päätöksenteon ja kriittisen ajattelun taitoja
edistää potilaskeskeistä hoitotyötä, vaikuttavia ja näyttöpohjaisia auttamismenetelmiä ja yhteisölähtöistä mielenterveystyötä
levittää käytännön hoitotyössä kehitettyjä vaikuttavia ammattikäytäntöjä
tehdä tunnetuksi alan tutkimusta ja sen sovelluksia ja kehittämishankkeita
edistää SMTHL:n jäsenten yhteistyötä ja verkostoitumista kollegojen kanssa
edistää SMTHL:n yhteistyötä mielenterveysyhteisön, sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten, järjestöjen ja vaikuttajien, hoitotyön opettajien sekä terveystieteiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa.

2.TAVOITEYLEISÖ

kaikki mielenterveys- ja kehitysvamma-alan hoitotyön koulutetut toisen asteen ammattilaiset, kuten mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajat, mielenterveyshoitajat, mielisairaanhoitajat, kehitysvammahoitajat, vajaamielishoitajat
hoitotyön opiskelijat ja opettajat
muut terveydenhuollon ammattilaiset ja asiantuntijat
mielenterveys-, sosiaali- ja kansanterveysjärjestöjen toimijat
mielenterveystyön viranomaiset

3. PAINOPISTEET

3.1. Ammattitaitoa tukeva tutkimus
psykiatrinen hoitotiede, psykiatrinen, neurologinen ja muu lääketieteellinen tutkimus
muut terveystieteet, kuten kliininen psykologia, psykoterapiatutkimus, terveyssosiologia jne.
sosiaalipolitiikka ja muu yhteiskuntatutkimus
humanistiset tieteet, kuten etiikka ja filosofia

3.2. Hoitotyön hyvät käytännöt
käytännön mielenterveys- ja päihdehoidon kokemukset, haasteet ja tulokset
eri ikäryhmien psykiatrinen hoitotyö
mielenterveys- ja päihdehoidon kehittämishankkeet
hoitotyön opetuksen kysymykset

3.3. Mielenterveyspolitiikka ja mielenterveyden edistäminen
mielenterveysongelmia ja päihdehaittoja ehkäisevä työ
eri ikä- ja väestöryhmien mielenterveyden edistäminen
mielenterveyspalvelut, lainsäädäntö ja mielenterveyspolitiikka
kansalaistoiminta mielenterveyden hyväksi, kuten potilaiden ja omaisten vertaistoiminta ja kansalaisjärjestöjen työ
sosiaali- ja terveydenhuollon eettiset kysymykset

3.4. Ammatissa toimiminen
hoitotyön ammattietiikka
toisen asteen hoitajien asema, työolot ja ammatissa toimiminen
alan lainsäädäntö, kuten esim. ammatinharjoittamista ja potilaan asemaa säätelevä lainsäädäntö

4. KOULUTTAJIEN PÄTEVYYS
alansa tunnustettu asiantuntija tai tutkija
arvostettu ja ammattipätevä hoitotyön käytännön osaaja
ammattiyhteisön tai mielenterveys- tai sosiaalialan järjestön toimija
mielenterveystyön ja terveydenhuollon viranomainen
mielenterveystyön ja sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttaja

5. ERITYISPÄTEVYYSKRITEERIT

SMTHL:n opintopäiviin osallistuminen hyväksytään erityispätevyyden arvioinnissa

6. OPETUSMENETELMÄT

luento, opetuskeskustelu, ryhmäkeskustelut
multimediaesitykset

7. OHEISAINEISTO

opintopäiväkansiossa luentojen lyhennelmät, esittelyt tai muu oheisaineisto
luentoaineistot SMTHL:n verkkosivuilla opintopäivien jälkeen

8. DOKUMENTAATIO: OSALLISTUMISTODISTUS

osallistujan nimi,
luentojen otsikot ja lyhyet sisällön luonnehdinnat , kestot, luennoitsijan nimi, oppiarvo tai ammattinimike
SMTHL:n valtuuttaman edustajan omakätinen allekirjoitus

9. PALAUTE JA ARVIOINTI

kirjallinen tai verkossa oleva arviointi- ja palautekaavake
opintopäivätyöryhmä valmistelee SMTHL:n hallitukselle koosteen osallistujapalautteista

10. OPINTOPÄIVIEN VALMISTELU JA JÄRJESTÄMINEN

Opintopäivätyöryhmä kokoontuu; jäsenistön koulutustoivomukset, kokemukset ja osallis­tujapalaute edellisistä opintopäivistä, toisen asteen mielen­ter­veys- ja kehítysvammatyön hoitajien koulutustarpeet, SMTHL:n koulu­tuspolitiikan ja hoitotyön kehittämisen tavoitteet ym. huomioidaan arvioinnissa ja suunnittelussa.

SMTHL:n hallitukselle laaditaan kooste edellisistä opintopäivistä, joka arvioi palautteita, ohjeistaa koulutuspoliittisia ja hoitotyön kehittämisen tavoitteita ja seuraa opintopäivien järjestelyä.

Vaiheet:

SMTHL:n hallituksen järjestäytymiskokouksessa valitaan uusi opintopäivätyöryhmä. Työryhmä kokoontuu ja seuraavan vuoden opintopäivien suunnittelu alkaa. Työryhmä voi työskennellä myös sähköposti- ja puhelinkokouksin:

1.Tilan varaaminen
2.Opintopäivien rungon suunnittelu; yleiset tavoitteet, aiheet, luennoitsijat, selvitetään luen­noitsijoiden asiantuntijuus
3.Otetaan yhteyttä ja varataan luennoitsijat: sovitaan aiheet, otsikot, aikataulu, luentotiivis­telmät ja hinta
4.Otetaan yhteyttä sponsoreihin; esim. kustantamot, lääkefirmat, jos kustantavat luennoitsi­jan.
5.Opintopäivien ilmoituksen teko, aikataulutus
6.Ilmoituksen välittäminen SMTHL:n verkkosivuille, Mielenterveyshoitaja- ja Tehy-lehteen, Tekryn, Mielenterveyspoolin jäsenyhteisöjen, Tehyn yhteistyöjärjestöjen, Sosiaali- ja terveydenhuollon opettajien (STO) ym. järjestöjen tiedottajille ja yhteyshenkilöille, ammatti- ja mielenterveyslehdille ja muulle SMTHL:n yhteistyöverkostolle.
7.Ilmoittautumisten vastaanottaminen sekä tiedusteluihin vastaaminen
8.Ilmoittautumisessa mainittava; nimi, virka-asema, työpaikka, osallistumispäivät, hinta (osallistuuko 1 vai 2 päivää, opiskelija, eläkeläinen), laskutusosoite, erityisruokavalio, onko laskun viitetietoihin merkittävää
9.Kuukautta ennen opintopäiviä yhteys luennoitsijoihin mm. luentotiivistelmien tiedus­telu, vastaanotto ja monistaminen
10.Kuukautta ennen yhteys tilavuokraajaan, ruokalistan sopiminen, tarvittavasta ”rekvisii­tasta” sopiminen (lisäpöydät, kukat, piirtoheitin jne )
11.Valmistellaan ja kootaan opintopäiväkansio, jossa opintopäivien ohjelma, luentotiivistel­mät, palaute- ja arviointikaavake, todistus opintopäiville osallistumisesta (EI osallistujalis­taa – perustuu lakiin ja tie­tosuojaan)
12.Kaksi viikkoa ennen opintopäiviä yhteys Opintopäivien pitopaikkaan; henkilömäärän var­mistus, erityisruokavalioiden ilmoittaminen
13.Osallistumislistan toimittaminen SMTHL:n maksuliikenteestä vastaavalle (Tehyltä saa­tava toimistopalvelu), joka lähettää laskut osallistumisesta opintopäiville

Opintopäivillä työnjako:
Ilmoittautujien ja luennoitsijoiden vastaanottaminen, luennoitsijoi­den laskujen kerääminen, juontaminen, oheisaineiston jakelu, osallistujatodistusten jako yms.

Seinäjoella, 5.9.2009

Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto ry:n hallitus

SMTHL:n puheenjohtaja Tarja Klemola
SMTHL:n sihteeri Hanne Ylitalo

esittelijä: Hanne Ylitalo

valmistelijat: Hanne Ylitalo ja Harri Heikkilä

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.pdf)

7. TIEDOTE: ERITYISPÄTEVYYS

ERITYISPÄTEVYYSOHJELMA toisen asteen mielisairaan-, mielenterveys-, päihde ja kehitysvammatyön hoitajille.
SMTHL:n Hallituksen kokouksen päätös Erityispätevyysohjelman rakentamisesta
Seinäjoella 23-24.5.2009. Tuolloin valittiin myös työryhmä.

Erityispätevyys työryhmä:
Marjatta Karlsson, SMTHL:n jäsen ja Keski-Pohjanmaan mielisairaanhoitaja-mielenterveyshoitajayhdistyksen varapuheenjohtaja,
Arja Haglund, SMTHL:n hallituksen ja viestintätoimikunnan jäsen,
Harri Heikkilä, SMTHL:n varapuheenjohtaja ja koulutuspoliittinen asiamies.

SMTHL:n ERITYISPÄTEVYYSTYÖRYHMÄ ALOITTI TYÖSKENTELYN 6.7.2009.

Erityispätevyysohjelmalla SMTHL palvelee jäsenten ammatillista kasvua, edistää hoitotyön ja lisä- ja täydennyskoulutusten laatua ja arvostaa toisen asteen hoitajien asiantuntijuutta.
Haasteet:
a) Opetusjärjestelmien, toisen asteen hoitotyön tutkintojen ja ammattirakenteen muutokset 90-luvun alusta lähtien.
b) Hoitotyön, terveystieteiden ja psykoterapian ja psykiatrian kehitys.
- Erityispätevyysohjelmalla SMTHL osallistuu myös hoitotyön kehittämiseen eettiseen, potilaskeskeiseen, ammatilliseen, yhteisölähtöiseen ja vaikuttavaan suuntaan.
c) Nimikesuojan haasteet.
- toisen asteen koulutettujen hoitajien erityisasiantuntijuuden ja osaamisen korostaminen.
d) Mielenterveyspolitiikka ja väestön mielenterveystarpeiden haasteet asettavat omat kysymyksensä.
- Minkälaista asiantuntijuutta toisen asteen hoitajilta jatkossa odotetaan ja mikä tulee olemaan asemamme?
- Toisen asteen hoitajien erityisosaamisen tunnistamisella ja tunnustamisella SMTHL korostaa ammattikuntiemme merkitystä mielenterveys- ja päihdehoidossa.
e) Työnohjausten ja täydennys- ja lisäkoulutusten tarjonta ja kirjava laatu.
-Erityispätevyysohjelma voi auttaa jäseniä kriittisyyteen koulutusten valinnassa ja laadun arvioinnissa.

ARVOT JA YLEISET TAVOITTEET:
Ammattietiikka, kriittisesti arvioitu tutkittu tieto ja luotettava hoitotyön kokemus, potilas- ja yhteisölähtöisyys, ammattityön ja toisen asteen hoitotyön merkitys.

Tapaamisessa kartoitettiin:
- Erityispätevyyden perusteita
- Erityispätevyyden myöntämiseen liittyviä asioita

Tapaamisen puheenjohtajana toimi ja muistion laati Harri Heikkilä.
Työryhmän vetäjäksi valittiin Marjatta Karlsson Kokkolasta

SUUNNITELMAA:
Seuraavassa kokouksessa pohditaan eri erityispätevyyksiä ja valitaan tarkemmin työstettävät erityispätevyydet, jatketaan kriteerien ja tavoitteiden työstämistä ja pyritään laajentamaan työryhmää uudella jäsenellä asiantuntijuuden monipuolistamiseksi. Pidetään yhteyttä Tehyn kehittämisosastoon.

SEURAAVA KOKOUS:
Helsingissä 24.-25.8.09 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mielenterveys- ja päihdepoliittisen seminaarin yhteydessä mihin työryhmä osallistuu.

Vastaamme mielellämme Erityispätevyysohjelmaan liittyviin kysymyksiinne ja mielipiteisiinne.

Erityispätevyystyöryhmän yhteystiedot:
Marjatta Karlsson, Kokkola: matta.karlsson(a)gmail.com
Harri Heikkilä, pääkaupunkiseutu: harri.i.heikkila(a)helsinkinet.fi
Arja Haglund, Kokkola: arja.haglund(a)gmail.com

Kokkolassa 14.7.2009
Tiedotteen laati kokousmuistion pohjalta
Arja Haglund

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.pdf)

6. MIELENTERVEYSTYÖN HOITAJILLE ERITYISPÄTEVYYS

SMTHL:n hallituksen päätös 23.5.09: erityispätevyysohjelma

JOHDANTO JA TAVOITTEET:

Psykiatrisen hoitotyön toisen asteen ammattilaisilla - mielenterveys- ja päihdetyön lähihoita­jilla, mielenterveyshoitajilla ja mielisairaanhoitajilla - on paljon käytännön hoitotyössä, täy­dennyskoulutuksissa, kehittämishankkeissa ja työnohjauksissa karttunutta asiantuntemusta, jota sosiaali- ja terveydenhuollossa tulisi arvostaa ja hyödyntää nykyistä paremmin.

SMTHL:n erityispätevyysohjelman tavoitteena on
- tunnistaa, arvostaa ja tehdä tunnetuksi jäsenistön hoitotyön asiantuntijuutta
- tukea jäsenistön ammatillis-eettistä kasvua ja ammattipätevyyden kehittymistä
- levittää hoitotyön käytännössä kehitettyjä toimivia ammattikäytäntöjä
- edistää potilaslähtöistä hoitotyötä, yhteisökeskeistä, mielenterveystyötä ja vaikuttavia ja näyttöpohjaisia hoito- ja kuntoutusmenetelmiä
- auttaa jäsenistöä arvioimaan erilaisen täydennyskoulutus- ja työnohjaustarjonnan laatua ja pätevyyttä

SMTHL:N HALLITUKSEN PÄÄTÖS:

SMTHL:n hallitus päättää selvittää psykiatrisen hoidon toisen asteen hoitajien, SMTHL:n jä­senten, erityispätevyysohjelman rakentamista.  Erityispätevyysohjelmaa luomaan nimitetään työryhmä, jonka jäseniä ovat Arja Haglund, Marjatta Karlsson ja Harri Heikkilä. Työryhmän tehtävänä on tehdä hallitukselle ehdotukset erityispätevyyksistä, niiden kriteereistä ja myön­tämisestä tammikuun 2010 loppuun mennessä. Tarpeelliset matkakorvaukset ja päivärahat myönnetään työryhmän kokouksiin osallistumista varten. Erityispätevyysohjelman tulee olla yhteensopiva Tehyn järjestelmän kanssa ja vastata SMTHL:n edustaman ammattikunnan eri­tyistarpeita.

Seinäjoella, 23.5.2009

SMTHL:n hallitus

Tarja Klemola, SMTHL:n puheenjohtaja

Hanne Ylitalo, SMTHL:n sihteeri

Esittelijä ja valmistelija: Harri Heikkilä, SMTHL:n varapuheenjohtaja ja koulutuspoliittinen asiamies

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.pdf)

5. SMTHL:n hallitus 23.5.2009: MIELENTERVEYSHOIDON OPETUSTA KEHITETTÄVÄ

asia: Tehyn koulutuspoliittinen strategia

JOHDANTO:

Sosiaali- ja terveydenhuollon koulutettujen ammattilaisten järjestö TEHY, jonka yhteistyöjäsen SMTHL on, valmistelee uutta nelivuotista koulutuspoliittista strategiaa. SMTHL osallistuu strategian valmisteluun.

Hoitotyön opetuksen suunnittelu, toteutus ja valvonta on hajautunut eri tahoille ja hallintokuntiin. Toisen asteen opetuksessa on muutostarpeita; esim. opiskelijavalinnat ja opinto-oikeudet ovat olleet esillä medioissa, kun on keskusteltu potilasturvallisuudesta, työvoimatarpeesta ja hoitotyön laadusta.

HUOMIOITAVAA:

Toisen asteen hoitotyön opetuksessa on monia ratkaisemista ja huomiota vaatia seikkoja, mm:

- opetusministeriön ja opetushallituksen, sosiaali- ja terveysministeriön ja työvoimahallinnon yhteistyön ja vastuiden selkeyttäminen hoitotyön toisen asteen suunnittelussa, toteutuksessa ja ohjauksessa
- työvoimatarpeen ja opiskelupaikkojen määrän yhteensovittaminen
- koulutuksen laatu on yksi sosiaali- ja terveydenhuollon vetovoima- ja arvostustekijöistä
- oppilaitosten ja opetuksen järjestäjien valvonta ja ohjaus
- työelämän, erityisesti hoitotyön professioiden eli ammattikuntien, näkemysten ja palautteiden huomioiminen opetushallinnossa: professioiden ääntä on kuultava
- opettajien pätevyys ja omakohtainen kosketus työelämään: säännöllinen osallistuminen aika ajoin käytännön hoitotyöhön
- työelämän (työyhteisöjen) ja oppilaitosten välisen yhteistyön pulmat, erityisesti näyttöjen arvioinnissa
- työvoimapoliittisten koulutusten valvonta ja laatu
- mielenterveyshoidolle (sisältäen päihdehoidon) oma koulutusohjelma ja tutkintonimikkeeksi mielenterveyshoitaja
- terveydenhuollon opetus- ja tutkintojärjestelmän yhtenäisyys
- mielenterveys- ja päihdetyön toisen asteen tutkinnon on annettava valmiudet jatko-opintoihin
- ammatti- ja erikoisammattitutkintojen asema ja kelpoisuusehdot suhteessa ammatinharjoittamisoikeuteen johtavaan tutkinto-opetukseen ja jatkotutkintoihin: ei rinnakkaisia sisääntuloväyliä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattitoimintaan
- kliinis-ammatillisen opetuksen ja lähiopetuksen määrä mielenterveys- ja päihdetyön toisen asteen opetuksessa riittäväksi
- psykiatrisen hoitotyön erityisvaatimusten huomioiminen opiskelijavalinnassa: soveltuvuuden ja motivaation arvioinnille ja opiskelijavalinnalle valtakunnalliset yhtenäiset perusteet
- alaikäisten asema psykiatrisen hoitotyön opetuksessa; mielenterveyshoidon opiskelijan on oltava vähintään 18 vuotias
- psykiatrisen hoitotyön opetuksen erityispiirteet liittyvät haavoittuvien ja vajaavaltaisten potilasryhmien kanssa työskentelyyn sekä oikeuspsykiatrisen ja tahdosta riippumattoman hoidon vaatimuksiin
- täydennyskoulutusmahdollisuuksia parannettava
- huomiota täydennys- ja lisäkoulutusten laatuun ja saatavuuteen
- toisen asteen hoitajien hankkimaa erityisosaamista arvostettava ja hyödynnettävä paremmin

LOPPUPÄÄTELMÄ:

Työelämävastaavuus mielenterveyshoidon toisen asteen opetuksessa merkitsee koulutusta, joka antaa hoitajalle ammatinharjoittamisoikeuden lisäksi pohjan henkilökohtaiseen kasvuun hoitotyön osaajana ja valmiuksia vastata yksilöiden ja yhteisöjen mielenterveyden tarpeisiin. Opetus perustuu terveystieteelliseen tutkimukseen, luotettavaan kliiniseen kokemukseen ja ammattieettisiin arvoihin.

Opetusjärjestelmän eettinen vastuu potilaan ja yhteisöjen mielenterveydestä, kansanterveydestä. potilasturvallisuudesta ja ammattisivistyksen laadusta ei saa syrjäytyä lyhytnäköisten työvoimapoliittisten ratkaisujen tai liiketaloudellisten etujen tieltä.

Yksi osa ratkaisua SMTHL:n mielestä on mielenterveyshoidon oma koulutusohjelma ja mielenterveyshoitajan tutkintonimikkeen palauttaminen.

Seinäjoella 23.5.2009
SMTHL:n hallitus

mth Tarja Klemola, SMTHL:n puheenjohtaja
mth Hanne Ylitalo, SMTHL:n hallituksen sihteeri

esittelijä: msh Harri Heikkilä

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.pdf)

4. SMTHL 23.5.2009: TUKI VETOOMUKSELLE MIELENTERVEYSPALVELUJEN PUOLESTA - RESURSSEJA KANSALLISEN MIELENTERVEYS- JA PÄIHDESUUNNITELMAN
TOTEUTTAMISEEN

SMTHL tukee Suomen Mielenterveysseuran, Mielenterveyden keskusliiton, Finlands Svenska Psykosociala Centralförbundin ja Omaiset mielenterveystyön keskusliiton vetoomusta mielenterveyspalvelujen puolesta. Uuden kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman 2009-2015 tavoitteet voivat toteutua kestävällä tavalla vain, jos psykiatrisen avohoidon saatavuuteen, laatuun ja vaikuttavuuteen panostetaan riittävästi. Viime aikojen talousongelmat ja hyvinvointierojen kasvu uhkaavat yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen mielenterveyttä. Juuri vaikeassa taloustilanteessa on panostettava julkiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja erityisesti
psykiatrisiin palveluihin ja mielenterveyden edistämiseen.

Vetoomus:
http://www.mtkl.fi/liiton_toiminta/vaikuttamistoiminta/vetoomus/

Seinäjoella 23.5.2009
SMTHL:n hallitus

mth Tarja Klemola, SMTHL:n puheenjohtaja
mth Hanne Ylitalo, SMTHL:n hallituksen sihteeri

esittelijä: msh Harri Heikkilä, varapuheenjohtaja ja koulutuspoliittinen asiamies

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.pdf)

3. SMTHL 2.5.2009 tehtäväsiirtojen ja toimivien käytäntöjen, kuten hoitajien reseptioikeuden, säätelystä

SMTHL:n vastaus Tehyn kehittämisosastolle lausuntopyyntöön hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on moniammatillista yhteistyötä, jossa tarvitaan niin hoitotyön osaamista kuin lääketieteellistä ja terveystieteellistä asiantuntijuutta. Väestön terveystarpeisiin vastaamiseksi on kehitetty erilaisia moniammatillisten ryhmien ja hoitaja-lääkäri -parien yhteistyön muotoja ja toteutettu ammattialojen välisiä tehtäväsiirtoja. mm. lääkehoidossa. Viime aikoina on julkisen terveydenhuollon palveluja ulkoistettu ja palvelutuotanto on moninaistunut. Merkittävän ja kasvavan panoksen terveydenhuollossa antavat hoitotyön toisen asteen ammattilaiset, kuten mielenterveyshoitajat ja mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajat. Mielenterveystyössä kansainvälinen suuntaus on kohti yhteisölähtöistä mielenterveystyötä, jossa terveydenhuollon ammattilaisten ja palvelujärjestelmien osuuden rinnalla korostuu potilaiden ja omaisten vertaistuki, kolmannen sektorin palvelut ja kansalaisaktiivisuus.

Muutokset terveydenhuollossa asettavat haasteen lääkehoitoa, ammatinharjoittamista ja nimikesuojaa koskevalle lainsäädännölle.

SMTHL;n mielestä on tärkeää, että vakiintuneista ja toimivista moniammatillisen yhteistyön käytännöistä, kuten tehtäväsiirroista lääkehoidossa, säädetään laeilla.

Lainsäädännön kehittäminen on tarpeen hyvien käytäntöjen vakiinnuttamiseksi, hoitajan ja potilaan aseman määrittelemiseksi ja vastuusuhteiden selventämiseksi.

Hoitotyön lisäpanostus ja hoitajien monipuolinen osaaminen on arvostettava palkkauksessa ja uusien työtehtävien edellyttämä lisäkoulutus on tarvittaessa järjestettävä hoitajille.

SMTHL muistuttaa tässä yhteydessä toisen asteen hoitajien, erityisesti mielenterveyshoidon ammattilaisten, merkityksestä potilaan ja tämän verkostojen auttamisessa ja mielenterveyden edistämisessä. Mielenterveystyön hoitajien osuus lääkehoidon toteuttamisessa ja seurannassa ja potilaan ohjaamisessa on ratkaiseva. Mielenterveyshoitajan nimikkeen palauttaminen vastaisi siten työelämän tarpeita, selkeyttäisi nimikesuojaa ja korostaisi mielenterveystyön merkitystä.

Tampereella 2.5.2009
SMTHL:n hallituksen työvaliokunta

mth Tarja Klemola, SMTHL:n puheenjohtaja
mth Hanne Ylitalo, SMTHL:n hallituksen sihteeri

esittelijä: msh Harri Heikkilä, koulutuspoliittinen asiamies

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.pdf)

2. SUOMEN MIELENTERVEYSHOITOALAN LIITTO RY:N TOIMINTASUUNNITELMA 2009

- HYVÄKSYTTY SMTHL:N VUOSIKOKOUKSESSA 26.3.2009 TAMPERETALOSSA

1. Yleistä
2. Liiton organisaation kehittäminen
3. Hoitotyö ja ammatissa toimiminen
4. Koulutuspoliittinen vaikuttaminen
5. Mielenterveyspoliittinen vaikuttaminen
6. Jäsenkoulutus
7. Viestintä
8. Opiskelijatyö
9. Yhteydet
10. Muu toiminta ja tapahtumat

1. YLEISTÄ

SMTHL:n toiminnan tärkeimmät tavoitteet vuonna 2009 tulevat olemaan
- liiton organisaation kehittäminen,
- jäsenistön osallistaminen liiton toimintaan ja työpaikka- ja paikallisyhteyksien luominen,
- kaikkien mielenterveys-, päihde- ja kehitysvammahoidon hoitajien yhteistyön rakentaminen,
- toiminta mielenterveys- ja kehitysvamma-alan koulutusten kehittämiseksi,
- mielenterveyspoliittinen vaikuttaminen ja
- opiskelijatyö.

Toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen perustuvat
- käytettävissä oleviin resursseihin,
- mielenterveys- ja kehitysvamma-alan toisen asteen hoitajien etuihin,
- mielenterveystyön eettisiin arvoihin ja
- liiton sääntöihin.

SMTHL:llä on yksi toimiva paikallisyhdistys, Keski-Pohjanmaan Mielisairaanhoitajat/mielenterveyshoitajat. SMTHL on Tehyn, Mielenterveyspoolin ja Tekryn yhteisöjäsen.

SMTHL:n jäsenyys on avoin kaikille säännöissä luetelluille ammattiryhmille ja niiden koulutusohjelmien opiskelijoille. SMTHL pitää välttämättömänä, että mielenterveys- ja kehitysvamma-alan toisen asteen hoitajat ja alan opiskelijat järjestäytyvät myös työehtojen, palkkauksen ja sopimusten edunvalvonnasta sekä työttömyys- ja vakuutusturvasta vastaavaan työmarkkinajärjestöön. Tehyn ammattiosastoon liittyessään voi samalla liittyä myös SMTHL:ään. Liittoon voi liittyä myös suoraan.

2. LIITON ORGANISAATION KEHITTÄMINEN

SMTHL:n hallitus tarkastelee v. 2009 liiton sääntöjen ajanmukaisuuden ja kehittämistarpeet ja tekee seuraavalle vuosikokoukselle tarvittaessa sääntömuutosehdotukset.

SMTHL:n hallitus laatii toiminnan järkiperäistämiseksi, hallinnon kehittämiseksi ja jäsenten osallistamiseksi hallinto-ohjeen, jossa kuvataan liiton toimihenkilöiden ja toimielinten tehtäväjakoa ja yhteistyötä.

Liiton toimintaa ohjaa liiton hallitus, sen työvaliokunta, toimikunnat ja vastuuhenkilöt ja puheenjohtajat vuosikokouksen päätösten, liiton sääntöjen ja hallituksen ohjeiden perusteella. Liiton hallitus kokoontuu viisi kertaa vuodessa ja tarvittaessa pidetään sähköposti- tai puhelinkokouksia. Hallituksen nimeämä työvaliokunta ja toimikunnat kokoontuvat tarpeen mukaan.

Taloushallinnon seurantaa ja suunnittelua ohjaa hallituksen valitsema talousvastaava.

Toimintansa tueksi liitto saa jäsenmaksupalautetta Tehy ry:ltä ja perii omaa jäsenmaksua 20 euroa/vuosi. Ensimmäistä sosiaali- ja terveysalan koulutusta suorittaville opiskelijoille jäsenyys on ilmainen. Valtakunnallisten opintopäivien tuotolla on suuri merkitys liiton taloudelle, niitä tulemme jatkossakin järjestämään.

3. HOITOTYÖ JA AMMATISSA TOIMIMINEN

SMTHL:n hallitus seuraa
- ammatissa toimimista mielenterveys- ja kehitysvamma-alalla ja ammattiryhmiensä asemaa,
- ammatinharjoittamista koskevaa lainsäädäntöä ja viranomaistoimintaa ja nimikesuojan tilannetta ja
- ottaa tarvittaessa kantaa nimikesuojaa ja ammatinharjoittamista koskeviin kysymyksiin.

SMTHL tukee
- mielenterveys- ja kehitysvamma-alan toisen asteen hoitajien ammatillisen, taloudellisen ja sosiaalisen aseman ja työolojen parantamista,
- ammattieettistä keskustelua ja toimintaa,
- potilaskeskeistä ja yhteisöllistä psykiatrista hoitoa ja mielenterveystyötä ja
- vaikuttavien ja näyttöpohjaisten kuntoutus- ja hoitomenetelmien käyttöönottoa psykiatrisissa, päihdehoidon ja kehitysvammahuollon palveluissa

4. KOULUTUSPOLIITTINEN VAIKUTTAMINEN

SMTHL:n hallitus seuraa mielenterveyshoidon ja kehitysvammahuollon perustutkintojen ja jatkokoulutusten laatua ja toteuttamista. Liitto haluaa kehittää psykiatrisen hoitotyön toisen asteen perustutkintoa ja tavoittelee alalle omaa koulutusohjelmaa ja tutkintonimikettä.

Tarvittaessa liitto ottaa kantaa koulutuspoliittisiin hankkeisiin ja haasteisiin. Liitto osallistuu ammattikoulutuksen ja lainsäädännön kehittämiseen Tehyn kehittämisyksikön sekä Tehyn yhteistyöjärjestöjen, Superin, JHL:n ja muiden järjestötahojen kanssa. Liitto tiedottaa näkökannoistaan opetushallinnon, työvoimahallinnon, ministeriöiden ja eduskunnan päättäjille.

Koulutuspoliittista työtä ohjaa koulutuspoliittinen asiamies.

5. MIELENTERVEYSPOLIITTINEN VAIKUTTAMINEN

SMTHL:n hallitus tulee seuraamaan resurssien rajoissa mielenterveys- ja päihdehoidon ja kehitysvammahuollon palveluja, mielenterveyspoliittista keskustelua ja lainsäädäntö-, kehittämis- ja tutkimushankkeita.

SMTHL:n hallitus tulee v. 2009 tukemaan
- sellaisia lakihankkeita ja projekteja, jotka ehkäisevät mielenterveyshäiriöitä ja parantavat mielenterveys- ja vammaispalvelujen riittävyyttä ja laatua,
- yhteisölähtöistä mielenterveyden edistämistä ja vammaispalvelujen kehittämistä ja
- mielenterveyskuntoutujien ja läheisten vertaistoimintaa.

SMTHL:n hallitus ja toimielimet antavat näistä teemoista tarvittaessa lausuntoja ja kannanottoja. SMTHL on yhteisöjäsenenä mukana Mielenterveyspoolissa ja Terveyden edistämisen keskuksessa.Yhteistyötä erityisesti mielenterveysyhteisön asiantuntijoiden ja järjestöjen kanssa jatketaan.

6. JÄSENKOULUTUS

Mielenterveystyön, päihdehoidon ja kehitysvamma-alan hoitajien ammatillisen kasvun edistäminen on yksi SMTHL:n sääntömääräisistä tehtävistä. Liitto järjestää psykiatrisen hoitotyön opintopäivät 26.-27.3.2009 Tampereella sekä v. 2010.

7. VIESTINTÄ

Ulkoisen ja jäsenviestinnän painopiste tulee olemaan verkkoviestinnän kehittäminen ja lehden toimitustyön takaaminen.Mielenterveyshoitaja-lehteä pyritään julkaisemaan neljä kertaa toimintavuoden aikana. Haasteena on toimitustyötä toteuttavan päätoimittajan kiinnittäminen. Mikäli paperilehden toimitusvarmuutta ei pystytä takaamaan, panostetaan verkkolehden kehittämiseen osana liiton kotisivuja. Liitolla on omat kotisivut, joita kehitetään. Päivitys- ja ylläpitotehtävistä vastaa verkkosivujen ylläpitäjä.

Liiton hallituksen nimeämä viestintätoimikunta vastaa viestintäpalveluista yhteistyössä päätoimittajan ja verkkosivujen ylläpitäjän kanssa.

8. OPISKELIJATYÖ

Työtä mielenterveys- ja päihdehoidon ja vammaistyön lähihoitajaopiskelijoiden parissa tehdään yhteistyössä Tehyn aluesihteerien ja opiskelijatyön vastaavan sekä terveydenhuollon opettajien kanssa. Päätyömuotona ovat oppilaitosvierailut ja julkaisujen jako. Liitto on mukana Tehyn ja sen yhteistyöjäsenten opiskelijastrategia työryhmässä. Opiskelijatyötä ohjaa opiskelijatyön asiamies.

Anomuksesta liiton hallitus voi myöntää harkintansa mukaan valmistuville opiskelijoille stipendejä.

9. YHTEYDET

SMTHL on Mielenterveyspoolin, Tekryn (Terveyden Edistämisen keskus) ja Tehyn yhteisöjäsen. Liitto on mukana Tehyn koulutuspoliittisessa toiminnassa ja Tehyn yhteistyöjäsenten opiskelijastrategiatyöryhmässä.

Mahdollisuuksien ja yhteisten tavoitteiden puitteissa tehdään yhteistyötä kaikkien hoitotyön ja muun terveydenhuollon edunvalvonta- ja ammattiyhteisöjen kanssa. Yhteistyötä erityisesti mielenterveysyhteisön asiantuntijoiden ja järjestöjen kanssa jatketaan. Liiton näkemyksistä tiedotetaan viranomaisille ja lainsäätäjille.

Liiton puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja hallituksen jäsenet osallistuvat mahdollisuuksien mukaan liiton kannalta merkityksellisiin tapahtumiin. Puheenjohtajisto edustaa liittoa erilaisten yhdistysten ja yritysten tapahtumissa. Lisäksi puheenjohtaja osallistuu tarpeen mukaan Tehyn liittovaltuuston kokouksiin tarkkailijana.

10. MUU TOIMINTA

Urheilutoiminta: Sähly-turnaus järjestetään yhdessä alueyhdistyksen kanssa myös v 2010.
Muut tapahtumat: mahdollisuuksien mukaan osallistutaan Mielenterveysmessuille syksyllä 2009.

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.pdf)

1. ERIKOISAMMATTITUTKINTO - OSA MIELENTERVEYSHOIDON OPETUSTA

Psykiatrisen hoidon erikoisammattitutkinto voi täydennyskoulutuksena
palvella mielenterveys- ja päihdehoidon lähihoitajien ja
mielenterveyshoitajien ammatillista kasvua ja psykiatrisen hoitotyön
kehittämistä.

SMTHL korostaa terveydenhuollon opetusjärjestelmän yhtenäisyyttä,
opetuksen ammatillis-tieteellistä ja eettistä perustaa sekä
opetusjärjestelmän vastuuta käytännön hoitotyön laadusta.

Erikoisammattitutkinto ei saa muodostua rinnakkaiseksi
sisääntuloväyläksi terveydenhuollonomaiseen toimintaan
ammatinharjoittamista säätelevien lakien ja valvonnan ulkopuolella,
vaan sitä tulee kehittää osana terveydenhuollon ja psykiatrisen
hoitotyön opetusjärjestelmää. Psykiatrisen hoidon
erikoisammattitutkintoa opiskelemaan tulee hyväksyä vain sosiaali- ja
terveysalan tutkinnon suorittaneita, laillistettuja tai
nimikesuojattuja terveydenhuollon ammattilaisia, erityisesti
mielenterveys- ja päihdehoidon lähihoitajia. Erikoisammattitutkintoa
opiskelevilla on oltava työkokemusta psykiatrisesta hoidosta.

Erikoisammattitutkinto on polutettava jatko-opintoihin ja
hyväksilukeminen ammattikorkeakouluopinnoissa on määriteltävä.

Opetussisällön on perustuttava psykiatriseen ja terveystieteelliseen
tutkimukseen, terveydenhuollon moniammatilliseen, kriittisesti
arvioituun kokemukseen ja hoitotyön eettisiin arvoihin. Koska
mielenterveystyössä kohdataan joskus myös monenlaisen valvomattoman
tai näennäisammatillisen terapia- ja koulutustoiminnan seuraamuksia,
on tärkeää, että opetuksessa korostuu vaikuttavien hoito- ja
kuntoutusmenetelmien ja lailla säädetyn nimikesuojan ja
potilasoikeuksien merkitys.

Psykiatrisen hoitotyön erityisiä haasteita ovat
mielenterveyshäiriöiden ehkäisy, haavoittuvien ja vajaavaltaisten
potilasryhmien tarpeisiin vastaaminen, samanaikaissairastavuus ja
perheiden ja sosiaalisten verkostojen osuus. Psykiatrisen hoidon
erikoisammattitutkinto voi osaltaan tukea käytännön
mielenterveyshoitoa näissä haasteissa.

Erikoisammattitutkinnon antama lisäosaaminen pitää arvostaa myös
hoitajan palkkauksessa ja hyödyntää työelämässä.

Tampere, 31. tammikuuta 2009.

SMTHL:n hallitus
mielenterveyshoitaja Tarja Klemola
SMTHL:n puheenjohtaja
mielenterveyshoitaja Hanne Ylitalo
SMTHL:n sihteeri

valmistelija: koulutuspoliittinen asiamies Harri Heikkilä,
harri.i.heikkila@helsinkinet.fi

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.doc)

KANNANOTTO 18.10. 2008 Helsinki

1. SMTHL: MIELENTERVEYSTYÖ ON KOKO YHTEISKUNNAN ASIA

Itsemurhat ovat alle 26-vuotiaiden pääasiallisin kuolinsyy ja joka viides nuori voi huonosti. Lasten ja nuorten ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön ei ole panostettu riittävästi. Oppilashuollon resurssit eivät riitä mielenterveyden edistämiseen ja lasten- ja nuortenpsykiatriseen hoitoon pääsy voi kestää liian kauan.

Kasvavia haasteita on myös työikäisen ja vanhusväestön mielenterveystyössä. Mielialahäiriöihin haetaan apua yhä enemmän. Päihdehaitat aiheuttavat kärsimystä perheille ja yhteisöille. Mielenterveyskuntoutujiin kohdistuu edelleen syrjiviä eli stigmatisoivia asenteita. Hoitotakuu ei toteudu psykiatrisissa palveluissa ja joka toiselta palvelujen piiriin päässeeltä puuttuu asianmukainen hoitosuunnitelma. Kelan korvaamaan psykoterapiaan pääsy voi joskus riippua määrärahoista eikä potilaan todellisesta hoitotarpeesta. Mielenterveystyön toisen asteen perustutkinto ei tällä hetkellä vastaa mielenterveyshoidon tarpeita.

Suomen Mielenterveyshoitoalan liiton (SMTHL) hallitus vetoaa päättäjiin kaikenikäisten mielenterveystyön puolesta. Panostusta perheiden hyvinvointiin, neuvolatoimintaan, oppilashuoltoon ja lastensuojeluun sekä tukea mielenterveyttä edistävään kansalaistoimintaan ja kuntoutujien vertaistukeen tulee lisätä. Hoitotakuu on toteutettava myös psykiatrisissa palveluissa. Vaikuttavien, näyttöpohjaisten psykiatristen tutkimus-, hoito- ja kuntoutusmenetelmien apu ja riittävä sosiaalinen tuki on taattava jokaiselle tarvitsevalle. Valmiudet hyvien palvelujen osaajille rakentaa koulutus: opetusjärjestelmän on otettava mielenterveyshoitajan koulutusohjelman ja osaamisalan kehittäminen tehtäväkseen.

Psykiatrisen hoitotyön toisen asteen tutkinnon suorittaneet ammattilaiset, mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajat ja mielenterveyshoitajat, ovat voimavara, jota kannattaa hyödyntää eri palveluissa.
Mielenterveystyö on koko yhteiskunnan asia.

Tampere, 18. lokakuuta 2008.

SMTHL:n hallitus
mielenterveyshoitaja Tarja Klemola
SMTHL:n varapuheenjohtaja
mielenterveyshoitaja Hanne Ylitalo
SMTHL:n hallituksen sihteeri

valmistelijana: mielisairaanhoitaja Harri Heikkilä, SMTHL:n koulutuspoliittinen asiamies, harri.i.heikkila@helsinkinet.fi

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.pdf)

1.10.2008

2. asia: Lausunto Opetushallitukselle sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteiden uudistamisesta

Opetushallitus

Suomen Mielenterveyshoitoalan liitto (SMTHL) yhtyy Tehyn ry:n lausuntoon sosiaali- ja terveysalan II asteen perustutkinnon uudistamisesta. Lisäksi SMTHL kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin.

- Yleistä: sosiaali- ja terveysalan II asteen perustutkinnon rakenne, kuvaus, yhteiset pakolliset ammatilliset opinnot ja vapaasti valittavat opinnot

Viittaamme myös kahteen vuonna 2007 annettuun kannanottoon (SMTHL:n hallitus 6.6. ja 18.8.2008), jotka toivomme huomioitavan tässä yhteydessä (ks. liitteet).

1.) Mielenterveyden edistäminen on koko yhteiskunnan asia. Mielenterveyden edistäminen ja psykososiaalisten ongelmien ehkäisy tuleekin sisällyttää sosiaali- ja terveysalan II asteen tutkinnon kaikille pakollisiin osiin ja kaikkiin koulutusohjelmiin/osaamisaloihin.

2.) SMTHL pitää tärkeänä potilaskeskeisen ja yhteisölähtöisyyden huomioivan hoitotyön ja näyttöpohjaisten vaikuttavien hoitotyön menetelmien (evidence-based nursing) edistämistä ja ammattieettistä tiedostamista vastauksena työelämän ja yhteiskunnan vaatimuksiin.

Ehdotetussa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon kuvauksessa on käytetty näennäisammatillisia, psykokulttuuriin tai pseudopedagogisiin muoteihin viittaavia termejä. Sekä mielenterveyshoidon koulutusohjelmassa että sosiaali- ja terveysalan tutkinnon perusteissa käyttää ehdotus epäjohdonmukaisesti termejä "asiakas" ja "potilas"; kuitenkin lait terveydenhuollon ammattihenkilöistä ja potilaan oikeuksista ja mielenterveyslaki tuntevat vain termin "potilas".

SMTHL:n mielestä on tärkeää, että kuvauksissa käytetään terveystieteissä ja sosiaali- ja terveydenhuollossa vakiintuneita käsitteitä, jotka ilmaisevat opetusohjelman tieto-, taito- ja arvopohjan ammatillis-tieteellistä ja ammatillis-eettistä suuntautumista.

SMTHL ehdottaa, että tutkinnon tieto-, taito- ja arvopohja määritellään perustuvaksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammatilliseen kokemukseen, hoitotieteelliseen ja muuhun terveystieteelliseen tutkimukseen ja sitä tukevaan moniammatilliseen ja -tieteelliseen tietoon, hoitotyön ammattietiikkaan ja sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön.

SMTHL yhtyy tässä yhteydessä myös Tehyn hallituksen lausuntoon tammikuussa 2008: näennäisammatillinen, uskomustaustainen tai epätieteellinen opetusaines ei kuulu terveydenhuollon opetukseen eikä oppilaitoksiin.

3.) SMTHL pitää tärkeänä sosiaali- ja terveysalan opetusjärjestelmän yhtenäisyyttä ja työelämävastaavuutta.

Ammattipätevyyksien määrittelyn ja opiskelijavalinnan tulee perustua samaan tieto-, taito- ja arvopohjaan sekä näyttötutkinnoissa että ammatillisessa peruskoulutuksessa.

Vapaavalintaisten ja tutkintoa täydentävien opintojen on liityttävä sosiaali- ja terveydenhuollon ammatissa toimimiseen. Yrittäjyysopintojen korostuminen ei saa edistää paramedikalisaatiota eli korvausjärjestelmän, potilasvakuutuksen ja ammatinharjoittamisen valvonnan ulkopuolella tapahtuvaa näennäisammatillista toimintaa. Lähihoitajaopiskelija tarvitsee monipuolisia yhteiskunta- ja työelämätaitoja ja -tietoja, myös ammatillisesta toiminnasta ja kansalaisyhteiskunnasta.

Tutkintorakenteen tulee keskittää resurssit nimenomaan koulutusohjelman mukaiseen ammattiosaamiseen.

4.) SMTHL korostaa, että ammattitaidon arviointikriteerit tulee ilmaista konkreettisesti ja johdonmukaisesti hoitosuhdeprosessin ja moniammatillisen yhteistyön viitekehyksissä.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon yhteisten pakollisten ammatillisten osien tulee määritellä johdonmukaisesti ja konkreettisesti hoitotyössä tarvittavat, koulutusammatin alaan kuuluvat kliiniset hoitotaidot ja niiden arviointikriteerit. Koulutusohjelmien ammattitaidon arviointikriteerit tulee ilmaista koulutusammatin mukaisesti, konkreettisesti ja johdonmukaisesti ja lähihoitaja-potilas-suhteen, hoitosuunnitelmatyöskentelyn, hoitoyhteisön ja moniammatillisen yhteistyön puitteissa. Ne ovat se pohja, jolta tulevat hoitotyön II asteen kollegat ja työyhteisöt voivat arvioida opetuksen antamia valmiuksia ja lähihoitajaopiskelijan ammatillista kasvua.

Tässä yhteydessä SMTHL kiinnittää huomiota psykiatrisen hoidon erikoisammattitutkinnon tilanteeseen ja suhteeseen tutkinto-opetukseen: Erikoisammattitutkinto tulee rajata vain terveydenhuollon laillistetuille ja nimikesuojatuille ammattilaisille täydennys- ja lisäkoulutukseen. Rinnakkaisia sisääntuloväyliä terveydenhuollon ammattitoimintaan ei tarvita.

- Mielenterveys- ja päihdetyön koulutusohjelma/osaamisala ja ammattitaitokriteerit

Mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajan koulutusohjelmasta SMTHL toteaa seuraavaa:

1.) Mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajan koulutusohjelma/osaamisala tulee johdonmukaisuuden, yksinkertaisuuden ja käytännöllisyyden vuoksi nimetä uudestaan mielenterveystyön lähihoitajan koulutusohjelmaksi/osaamisalaksi. Päihdepsykiatrinen hoitotyö on yksi psykiatrisen hoitotyön osaamisaloista. Päihdehoidon palvelujen osittainen sijoittuminen sosiaalitoimen piiriin on suomalaisen palvelujärjestelmän erikoisuus.

2.) Mielenterveyshoidon koulutusohjelman/osaamisalan opetus tulee määritellä perustuvaksi psykiatriseen ja hoitotieteelliseen tietoon ja psykiatrisen hoitotyön kokemukseen ja niitä täydentävään monitieteelliseen ja -ammatilliseen tietoon sekä ammattietiikkaan ja mielenterveys- ja päihdehoidon lainsäädäntöön. Suuntautuminen näyttöpohjaisiin vaikuttaviin mielenterveyshoidon menetelmiin (evidence-based mental health care), yhteisölähtöiseen mielenterveystyöhön ja potilaskeskeiseen hoitotyöhön tulee sisällyttää kuvauksiin.

3.) Mielenterveyshoidon koulutusohjelman/osaamisalan opiskelijavalinnoista ja soveltuvuuden arvioinnista ja opinto-oikeuden lakkauttamisesta tarvitaan valtakunnallinen säännöstö. Opiskelijavalinnan perusteissa on huomioitava vajaavaltaisten ja haavoittuvien potilasryhmien kanssa sekä oikeuspsykiatrisessa hoidossa työskentelyn asettamat erityisvaatimukset.

Koska ikäluokassa 16-18 vuotta on kognitiivisen ja sosiaalisen kypsyneisyyden yksilöllinen vaihtelu suurta eikä ikäluokka ole täysivaltainen, tulisi harkita ikärajan määrittelyä uudelleen.

Laaja-alainen psykososiaalisen kehityksen keskeneräisyys, psykoosialttius, akuutti vaikea päih­deriippuvuus ja eräät persoonallisuushäiriöt sekä rikostausta riskialttiiden raskaiden väkivalta-, seksuaali- ja huumerikosten osalta eivät mahdollista kasvua vastuulliseen psy­kiat­ri­seen hoitotyöhön.

4.) Ammattitaitovaatimukset tulee määritellä luonnosta huomattavasti laajemmin, konkreettisemmin ja yksityiskohtaisemmin sekä psykiatrisessa hoitotyössä käytetyillä vakiintuneilla käsitteillä. Lähihoitaja-potilas-suhde, hoitoyhteisö, hoitosuunnitelma ja moniammatillinen yhteistyö ovat ne puitteet, joissa mielenterveystyön II asteen hoitajaopiskelijan ammatillista kasvua arvioidaan.

Taitovaatimuksien sisältö on puutteellinen tai jäsentymätön erityisesti
- psykogeriatrisen, neuropsykiatrisen, lasten- ja nuortenpsykiatrisen ja oikeuspsykiatrisen hoitotyön osalta,
- mielenterveyslain käsittelyn sekä potilasturvallisuuden, työsuojelun, itsemääräämisoikeuden ja yleisönsuojelun kysymysten osalta: tahdonvastaisen hoidon haasteet, käytösoireisen potilaan kohtaaminen, turvallisuusriskien tunnistaminen, ehkäisy ja käsittely,
- psykososiaaliseen moniongelmaisuuteen ja samanaikaissairastavuuteen (addiktioista ja muista psykiatrisista häiriöistä samanaikaisesti kärsivät ns. kaksois- ja kolmoisdiagnoosipotilaat) vastaamisen osalta,
- psykiatrian ja psykopatologian sekä kliinisen psykologian perustietouden osalta: näiden sisältöjen asiantuntijaopetuksesta tulee ohjeistaa.

- Johtopäätös:

Kestävin ratkaisu psykiatrisen hoitotyön II asteen tutkinnon kehittämiseen on mielenterveyshoitajan tutkintonimikkeen palauttaminen ja koulutusohjelman kehittäminen.

Käsissä olevan opetusohjelman kehittämisen puitteissa SMTHL pitää tärkeänä mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajan koulutusohjelman sisällön perusteellisempaa uudistamista.

Mielenterveyshoidon lähihoitajat ovat tärkeä voimavara erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa, kuntoutuksessa, mielenterveyden edistämisessä ja sosiaalipalveluissa sekä kolmannella sektorilla. Ammatillisesti, eettisesti ja tietopohjaltaan laadukas ja kehittyvä koulutusohjelma rakentaa sille perustan.

Ks. myös
Tiedote 20.8.2007.pdf
Tiedote 6.6.2007.pdf

Helsinki, 1. lokakuuta. 2008

SMTHL:n työvaliokunta

mielenterveyshoitaja Tarja Klemola
SMTHL:n varapuheenjohtaja

mielenterveyshoitaja Hanne Ylitalo
SMTHL:n hallituksen sihteeri

puolesta valmistelijana ja lisätiedustelut:
mielisairaanhoitaja Harri Heikkilä
SMTHL:n hallituksen jäsen, koulutuspoliittinen asiamies
puh. 050-4644767, mail-to: harri.i.heikkila@helsinkinet.fi

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.pdf)

15.9.2008

3. SMTHL:n lausunto Sosiaali- ja terveysministeriön vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön muutostarpeita selvittävälle työryhmälle

VAIHTOEHTOHOITOJA KOSKEVAT NÄKEMYKSET

1.) MITKÄ OVAT MIELESTÄNNE VAIHTOEHTOHOITOIHIN LIITTYVÄT SUURIMMAT ONGELMAT NYKYTILANTEESSA? MITEN ONGELMAT NÄYTTÄYTYVÄT ALUEELLANNE?

Valvonnan ulkopuolinen terveysala ei rajoitu vain ns. "vaihtoehtoisiin ja täydentäviin terapioihin" (CAM eli "complimentary and alternative medicine"), mikä käsitteenmuodostukseltaan on ongelmallinen termi ja ammatillistieteellisiltä perusteiltaan vaikeasti sovitettavissa suo­malaisen terveydenhuollon palvelu- ja opetusjärjestelmään. Fyysisiin terveystarpeisiin ja somaattisiin tai psykosomaattisiin oireisiin suunnattujen ns. vaihtoehtolääkintöjen lisäksi valvomattomalla terveysalalla koulutetaan, markkinoidaan ja harjoitetaan myös psykososiaalisiin tarpeisiin, mielenterveyshäiriöihin sekä lasten ja nuorten neuro­psykiatrisiin ja oppimis- ja kommunikaatiohäiriöihin kohdistettuja epätavallisia terapiamenetelmiä.
"Terapioina" tai "henkisinä valmennuksina" tarjotut palvelut voivat olla kiistanalaisia psyko­tek­niikoita, maallikkohypnoosia, vanhempaan okkultismiin tai uudempaan newagespiritualiteettiin pohjautuvia, kaupallisesti tai uskonnollisesti motivoituneita tai erilaisiin alakulttuureihin rajautuneita hoitotoimintoja.
Tutkijoiden, Tehyn hallituksen ja eettisen toimikunnan ja Lääkäriliiton termi "uskomushoidot" kuvaa osuvimmin useita näistä jatkuvasti muuntuvista menetelmistä, joiden tieto-, taito- ja arvoperusta voi olla ristiriitainen, näennäistieteellinen, vanhentuneisiin käsityksiin perustuva, kulttitaustainen tai vasta kokeiluasteella.
Valitettavimmat ongelmat ovat olleet nimikesuojan ja kuluttajanoikeuksien epäselvyyksiä, asiallisen hoidon syrjäytymisiä, kyseenalaisten menettelyjen käyttöä ja avuntarvitsijan identiteetin ja henkis-hengellisen tarvitsevuuden ammattitaidotonta kohtaamista sekä hoitosuhdetyöskentelyn ongelmia. Koska hoitosuhde ja intensiivisiin koulutusryhmiin osallistuminen ovat tunneprosesseja, on virhekohtelua, joskus ammatillisuuden rajoja rikkovaa emotionaalista sitomista tai manipulaatiota kokeneen ihmisen erittäin vaikea toimia omassa asiassaan.
Valvomattomalla terveysalalla myös käytetään ammatinomaisesti riskialttiita ja mielen­ter­veys­vaikutteisia menettelyjä ilman terveydenhuollon ammattipätevyyttä, kuten suggestiivisia, tajunnantilaa muuntavia ja muistiin, identiteettiin ja kehonkuvaan vaikuttavia terapiamenetelmiä. Yksin valemuisto-oireyhtymän ("false  memory syndrome") vuoksi toiminta  voi aiheuttaa oikeusturvaongelmia.
Tässä yhteydessä kiinnitämme huomiota erilaisen koulutustarjonnan kirjavuuteen ja rajojen hämärtymiseen.  Terveysvaikutteisia ja riskialttiita tai uskomustaustaisia hoitomenetelmiä opetetaan myös virallisen opetusjärjestelmän ja tiedeyhteisön ulkopuolella valvomatonta kaupallista ammattitoimintaa varten, eräissä tapauksissa julkisen vapaan sivistystyön puit­teissa.  Jos opiskelija-aines on valikoimatonta, mahdollistaa se manipulatiivisia tai piileviä sadistisia piirteitä omaavien henkilöiden päätymisen terapeuteiksi. Koulutusmarkkinoinnissa viittaukset "rekistereihin" ja "diplomeihin" voivat aiheuttaa väärinkäsityksiä. Tällaisten koulutusten vastuut ja valvonta ovat epäselviä.
Myös terveydenhuollon ammattilaisia valmistavilla oppilaitoksilla 2000-luvulla on ollut näennäisammatillista ja tieto- ja taitoperustaltaan kiistanalaista opetustarjontaa. Esimerkiksi on saatettu järjestää lähinnä maallikkohypnoosiin rajautuvia terapeutti- ja ohjaajakoulutuksia. Toisena esimerkkinä mainittakoon, että yksittäisissä tapauksissa psykiatrisen hoidon erikoisammattitutkintoa opiskelemaan on saatettu ottaa henkilöitä, joilla ei ole terveydenhuollon ammattitutkintoa, mutta taustaa valvonnan ulkopuolisesta, lähinnä epätavanomaisesta terapiatoiminnasta.
Julkisesti rahoitetun vapaan sivistystyön, terveydenhuollon ammattiopetuksen ja näen­näis­am­ma­tillisten tai valvomattomien hoitotoimintojen sekoittuminen ei ole ongelmatonta aikuisopiskelijan kuluttajansuojan, terveydenhuollon nimikesuojan eikä potilasturvan osalta.
SMTHL:n työvaliokunta yhtyy Tehyn hallituksen lausuntoon tammikuussa 2008: näennäisammatillinen tai epätieteellinen opetusaines ei kuulu terveydenhuollonopetusjärjestelmään. Uusia sisääntuloväyliä terveydenhuollon ammattitoimintaan ei mielestämme tarvita.

2.) KATSOTTEKO, ETTÄ VAIHTOEHTOHOITOIHIN LIITTYY POTILASTURVALLISUUSRISKEJÄ? MITKÄ OVAT MERKITTÄVIMMÄT OTILASTURVALLISUUSONGELMAT?

2. a) Mihin hoitoihin erityisesti liittyy ongelmia?
2. b) Mihin potilasryhmiin erityisesti liittyy ongelmia?
Koetut ja tietoon tulleet ongelmat ovat liittyneet psyykkisten traumojen, mielialahäiriöiden, fobioiden, riippuvuuksien tai somatisaation hoitoon, asianmukaisen hoidon lykkäytymiseen tai syrjäytymiseen, epäpätevään hoitosuhdetyöskentelyyn jne., ks. myös  jäljempänä.
Tietoon on tullut ilmoituksia epäasiallisista hoitosuhdetyöskentelyistä, mikä on voinut olla potilaansitomista terapeuttiin emotionaalisesti tai taloudellisesti, mielivaltaisten tai eso­tee­ris­ten ohjaavien tulkintojen antamista tai psykiatrisia  palveluja ja lääkehoitoa koskevan virhetiedon levittämistä. Maagisen tai okkultistisen aineksen mukana olo regredioivassa tai tajunnantilaa muuntavassa hoitosuhteessa on riskialtista piilevästi psykoottisille tai dissosiaatioalttiille henkilöille. 
Yksittäisiä hoitosuhteissa olleiden potilaiden raiskaustapauksia on tiedossa viime vuosilta. Psykiatrisia lääkkeitä tarvitsevien yrttilääkinnän käyttöön liittyvistä haitoista ja psyykkisten traumareaktioiden uudelleen aktivoitumisista erilaisissa kehonkäsittelyissä on raportoitu. Lasten neuropsykiatristen ja kommunikaatiohäiriöiden hoitoon markkinoidaan kyseenalaisia kojeita, valmisteita ja hoitoja. Traumatisoitumisista kultinomaisissa terapiayhteisöissä ja regressiivisissä koulutusyhteyksissä on myös viitteitä.
Nimikesuojan ongelmat ovat yleisiä. Erilaiset "terapeutti"- ja "hoitaja"-ilmaukset sekoittuvat terveydenhuollon virallisiin ammattinimikkeisiin. Internetissä on useita kaupallisia tai  yhteisöjen  pitämiä terapeuttilistoja, joiden potilaat ovat tulkinneet merkitsevän "terapeuttien" virallista statusta.  Palvelumarkkinoinnissa esiintyy myös liioiteltuja terveysväittämiä ja viittauksia lääketieteellisiin hoitoaiheisiin.
Valvonnan ulkopuolisten toimijoiden yhteisöjen omavalvontaelinten toimivalta ja asiakkaan ase­ma voivat olla avuntarvitsijalle epäselviä.

2. A) MIHIN HOITOIHIN ERITYISESTI LIITTYY ONGELMIA?
Alan jatkuvasti muuntuvien muotojen ja yhä uusien palvelujen vuoksi todetaan ongelmailmiöistä erityisesti seuraavaa:
- monilla nimityksillä markkinoidut tajunnantilaa muuntavat ja muistiin, identiteettiin ja kehonkaavaan vaikuttavat menetelmät
- erilaiset työskentelytavat, jotka perustuvat irrationaalisiin  tai esoteerisiin  ihmiskuviin, todellisuuskäsityksiin ja uskomuksiin terveydestä ja sairaudesta
-  kiistanalaisten kojeiden ja valmisteiden käyttö vaikeasti  sairaiden tutkimisessa ja "terapiassa"

2. b) MIHIN POTILASRYHMIIN LIITTYY ONGELMIA?
Palveluohjauksen ja valvonnan ulkopuolisen hoitotoiminnan aiheuttamia haasteita liittyy seuraaviin potilasryhmiin: Mielialahäiriöistä, psyykkisistä traumoista, riippuvuuksista, fobioista, ahdistuneisuushäiriöistä ja somatisaatio-oireista kärsivät, neuropsykiatrisia ja oppimis- ja kommunikaatiohäiriöitä potevat lapset, seksuaali- ja sukupuolikysymyksiin neuvontaa tarvitsevat, neurologisesti vaikeasti sairaat, psykoottiset ja  dissosiaatio-oireille alttiit sekä ne, joiden psyykkisillä oireilla  on  somaattinen tausta. Psykoosialttiutta tai so­maat­tisen hoidon tarpeita ei vailla terveydenhuollon ammattipätevyyttä toimiva "terapeutti" kykene huomioimaan.

3.) MITKÄ OVAT MIELESTÄNNE NYKYLAINSÄÄDÄNNÖN PUUTTEET JA MUUTOSTARPEET POTILASTURVALLISUUDEN VARMISTAMISEN NÄKÖKULMASTA?
NYKYLAINSÄÄDÄNNÖN PUUTTEET:
Lainsäädäntö ei määrittele valvonnan ulkopuolisessa hoitotoiminnassa virhekohtelua ko­ke­neen asiakkaan käytössä olevia oikeusturvaväyliä eikä säädä viranomaistahoista ja -menettelyistä niissä tapahtuneiden virhekohtelujen selvittämiseksi. Nykylainsäädäntö ei mahdollista markkinointi- tai toimintakiellon määräämistä erityisesti valvonnan ulkopuolisele toimijalle eikä suojaa haavoittuvia ja vajaavaltaisia potilasryhmiä. Taudinmäärittelyä ja eräitä lääkärin ja hammaslääkärin tehtäviä lukuun ottamatta lainsäädäntö ei riittävän selkeästi määrittele terveydenhuollon laillistetulle, nimikesuojatulle tai luvan saaneelle ammattilaiselle kuuluvia tehtäviä. Vapaan sivistystyön - kansanopistot, opintojärjestöt - ja terveydenhuollon ammattiopetuksen rajat sekä vapaan sivistystyön terapeuttikoulutusten vastuut ja valvonta ovat epäselviä.

MUUTOSTARPEET:
- Säädetään valvomattomassa hoitotoiminnassa virhekohtelua kokeneen  käytössä olevista oikeusturvaväylistä ja viranomaisesta, jonka tehtävänä on virhekohtelun selvittäminen vahingonkorvausten ja  toimintakiellon määräämiseksi.
- Säädetään vahingonkorvauksen, toiminta- tai markkinointikiellon ja muun seuraamuksen mää­räämisestä valvonnan ulkopuoliselle hoitotoiminnan harjoittajalle.
- Määritellään ne potilasryhmät, joiden hoito kuuluu vain  viranomaisvalvotuille terveydenhuollon ammattihenkilöille. Näitä voivat olla raskaana olevat, lapset, vajaavaltaiset ja vaikeista neurologisista ja psykiatrisista sairauksista kärsivät.
- Määritellään ne todennetusti terveysvaikutteiset ja riskialttiit  menetelmät, joiden käyttö on va­rattava terveydenhuollon  ammattihenkilöille ja opetus tiedeyhteisön ja valvotun  terveydenhuollon ammattiopetuksen puitteisiin. Määrittelyn on perustuttava luotettavaan terveydenhuollon ammattikokemukseen ja lääketieteelliseen ja terveystieteelliseen tutkimukseen. Ammatillistieteellisen arvion perusteella hypnoosin käyttö voi olla yksi tällaisista tervey­den­huol­lon am­mattilaisten tehtäviin tai tutkimuskäyttöön kuuluvista menetelmistä.

4.) MILLAISTA MAHDOLLISTA VALVONNAN TARVETTA NAETTE VAIHTOEHTOHOITOJEN ALUEELLA?
Lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen tulee vahvistaa terveydenhuollon palvelu- ja opetusjärjestelmien yhtenäisyyttä ja terveydenhuollon toiminnan tieteellis-ammatillista ja eettistä perustaa sekä turvata avuntarvitsijan oikeus ammattipätevään ja turvalliseen hoitoon.
Erillisen rinnakkaisjärjestelmän rakentaminen, esim. rinnakkaisrekisterillä, uskomustaustaisia menetelmiä tai kokeiluasteella olevia tai kiistanalaisia psykotekniikoita varten on ongelmallista. Hoidon laadulle ja turvallisuudelle perustan rakentavia ammattipätevyyksiä eli kvalifikaatioita ei voida vastuullisesti määritellä sellaisille menetelmille, joiden vaikuttavuudesta ja turvallisuudesta ei ole luotettavaa ammatillista lääketieteellistä ja terveystieteellistä näyttöä. Hoitomuotojen ottamisen terveydenhuollon ja korvausjärjestelmän piiriin (KELA), ammattipätevyyksien ja tutkintosisältöjen määrittelyn sekä hoitohaittojen ja virhekohtelujen arvioinnin on perustuttava yleisesti hyväksyttyihin ammattieettisiin normeihin, tieteelliseen tutkimukseen ja ammatilliseen kokemukseen.
SMTHL:n mielestä tarvitaan lainsäädäntöä, joka turvaa potilaiden aseman, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten psykiatrisen avun tarvitsijoiden, lasten ja vaikeasti sairaiden, virhekohtelujen varalta sekä mahdollistaa vahingonkorvauksen ja toiminta- ja markkinointikiellon määräämisen niille toimijoille, jotka eivät ole terveydenhuollon ammattilaisia. Todennettavasti terveysvaikutteiset ja riskialttiit hoito- ja tutkimusmenetelmät tulee raja­ta viranomaisvalvottujen terveysammattilaisten käyttöön.
Muita rinnakkaisia sisääntuloväyliä terveydenhuollon ammattitoimintaan ei tarvita, kuin terveydenhuollon yliopisto-, ammattikorkeakoulu- ja ammattiopetusta ja ammatinharjoittamista koskevissa säädöksissä määritellyt.

5.) MITÄ MUUTA HALUAISITTE TUODA ESILLE VAIHTOEHTOHOITOIHIN LIITTYEN?
Terveydenhuolto ja mielenterveystyö eivät kykene riittävästi vastaamaan kansalaisten psyykkisiin ongelmiin ja sosioemotionaalisiin tarpeisiin. Monet valvotusta terveydenhuollosta tehdyt valitukset liittyvät potilaan kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen hoitavan henkilökunnan kanssa. Arjen medikalisaation rinnalla näyttää etenevän myös paramedikalisaatio ja kaupallinen ja uususkonnollinen psykokulttuuri: vastauksia elämänkysymyksiin etsitään erilaisista "terapioista" ja "terapioiksi" tuotteistetaan mitä erikoisempia tai arkipäiväisempiä asioita. Palvelutarjonnan moninaistuessa potilas ja omainen ei aina ole selvillä palveluntarjoajan tai ammatinharjoittajan  pätevyydestä ja omasta asemastaan. Avuntarvitsijan ja omaisen voi ol­la joskus myös vaikea tunnistaa, toimiiko palveluntarjoaja terveydenhuollon ammattilaisena vai muussa roolissa.

SMTHL:n työvaliokunnan mielestä vastaus näihin haasteisiin on
- terveydenhuoltoon ja mielenterveyspalveluihin panostaminen  
- mielenterveyskuntoutujien ja omaisten vertaistuen ja kansalaisten  vapaaehtoistyön tukeminen
- potilasturvaa parantava ja terveydenhuollon ja muunlaatuisen ammatti- ja koulutustoiminnan välisiä rajoja selkeyttävä lainsäädäntö
- terveydenhuollon ammattiopetuksen kehittäminen, myös  mielenterveyshoitajan koulutusohjelman mahdollisuudet huomioimalla ja opiskelijavalinnan perusteista säätämällä
- hoitotyön opetuksen ammatillis-tieteellisen ja eettisen tason vahvistaminen, myös terveydenhuollon lainsäädännön ja etiikan opetuksessa
- terveydenhuollon ammattilaisten lisäkouluttaminen  tunnistamaan  ja kohtaamaan potilaan uskomuslääkinnän käyttöä ja siihen liittyviä seurauksia
Potilasturvallisuuden paras tae on pätevästi koulutettu ja viranomaisvalvottu terveydenhuollon ammattilainen, mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitaja ja mielenterveyshoitaja ovat eräitä heistä.

Helsinki 15.9. 2008
SMTHL:n työvaliokunta
mielenterveyshoitaja Tarja Klemola
SMTHL:n varapuheenjohtaja
mielenterveyshoitaja Hanne Ylitalo
SMTHL:n hallituksen sihteeri
puolesta valmistelijana ja lisätiedustelut:

mielisairaanhoitaja Harri Heikkilä
SMTHL:n hallituksen jäsen, koulutuspoliittinen asiamies
puh.050-4644767 mail-to: harri.i.heikkila@helsinkinet.fi
Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto ry - SMTHL
http://www.smthl.net
Postiosoite: PL 130, 00060 TEHY
Käyntiosoite: Asemamiehenkatu 4, 00520 HELSINKI

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.pdf)

20.8.2007

1. SMTHL HALLITUS: HOITOTYÖN OPETUS KAIPAA MUUTOKSIA

Järkyttävä tapahtumasarja Pirkanmaalla oli ainutkertainen ja poikkeuksellinen tragedia, mikä myös velvoittaa kansalaisia, vammaisjärjestöjä, ammattiyhteisöjä ja päättäjiä pohtimaan, mitä on tarpeen tehdä haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten suojelemiseksi ja henkilöstön työkyvyn takaamiseksi.

SMTHL kantaa tässä yhteydessä huolta myös hoitotyön ammattiopetuksesta.
Valitettavasti opiskelijavalinnat eivät aina ole vastanneet kehitysvammatyön ja psykiatrisen hoidon potilasryhmien tarpeita ja tahdonvastaisen ja oikeuspsykiatrisen hoidon vaatimuksia. Lähihoitajakoulutuksia on joskus käytetty lyhytjänteisinä työvoimapoliittisina ratkaisuina, kirjavin tuloksin. 

Oppisopimuskoulutusten tuottama ammattipätevyys on vaihtelevaa.
Kontaktiopetuksen, jonka tulisi rakentaa perusta kliinisten hoitotaitojen, kuten lääkehoidon, oppimiselle, eettiselle päätöksenteolle ja ammattilaisena kasvulle, määrä on liian vähäinen. Oppilaitokset ovat joissain tapauksissa saattaneet ohittaa työyhteisöjen mielipiteen osaamisen näytön arvioinneissa.

Muutamien oppilaitosten kohdalla on viitteitä yhteyksistä ns. uskomuspohjaisiin näennäishoitoihin. Liiketalouden mallit eivät aina sovellu terveydenhuollon opetusjärjestelmiin.

SMTHL:n hallituksen mielestä oppilaitosten - ja koko opetusjärjestelmän - eettinen vastuu potilasturvallisuudesta ja ammattipätevyydestä ei saa syrjäytyä tulostavoitteiden tai harkitsemattomien työvoimapoliittisten tilapäisratkaisuiden tieltä. Hoitotyön opetuksen ja tutkintojärjestelmän tulee myös osoittaa vastuunsa työvoimapulan uhkaaman sosiaali- ja terveysalan vetovoimaisuudesta

SMTHL toivoo lainsäätäjien, ministeriöiden ja Opetushallituksen pikaisesti säätävän määräykset hoitotyön opiskelijavalinnoista ja soveltuvuusarvioinneista, tehostavan oppilaitosten ohjausta ja lisäävän kontaktiopetuksen määriä. Vajaavaltaisten kanssa työskentelemään hakeutuvien taustan selvittämistä vakavien ja uusimisalttiiden väkivalta-, seksuaali- ja huumerikosten osalta tulisi harkita tarkkaan. Myös ns. toisen asteen tutkintojen muutostarpeet tulisi selvittää, erityisesti mielenterveys- ja päihdehoidon osalta. 

Kokkola 18.8.2007, Suomen Mielenterveyshoitoalan Liiton hallitus 

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.pdf)

12.5.2007

2. SMTHL: POTILAAN ASEMA "HARMAALLA TERVEYSSEKTORILLA" SELVITETTÄVÄ

Terveyspalvelujen monimuotoistuminen, "harmaiden terveysmarkkinoiden" kasvu ja psykiatristen hoitopalvelujen riittämättömyys aiheuttavat uusia haasteita terveydenhuollon ammattivalvonnalle, nimikesuojalla ja potilaan oikeusturvalle.

Hajautuvan palvelutarjonnan keskellä potilaan ja terveyspalvelujen kuluttajan voi olla vaikea tunnistaa hoitajan ammattipätevyyttä ja olla perillä oikeuksistaan, mistä yhtenä esimerkkinä on hoitotakuun puutteellinen toteutuminen mielenterveystyössä. Joskus asianmukaisen hoidon ja hoitoympäristön tai työntekijöiden pätevyyden takaamiseksi on tarvittu lääninhallitusten toimenpiteitä.

Valvotun yksityisen ja julkisen terveydenhuollon rinnalla on viime vuosina kasvanut valvomaton hoito- ja terveysala, "harmaat terveysmarkkinat". Kyse on osittain viihteellisistä hyvinvointipalveluista, osittain näennäistietoon, eriskummallisiin käsityksiin tai kulttitaustaisiin oppeihin perustuvista toiminnoista. Myös riskialttiita terveysvaikutteisia menetelmiä harjoitetaan ilman terveydenhuollon pätevyyttä ja koulutetaan valvotun ammattiopetuksen ja tiedeyhteisöjen ulkopuolella. Palvelujen markkinoinnissa on havaittu kyseenalaisiakin terveysväittämiä ja epäselvää ammattinimikkeiden käyttöä. Jos valvomattomassa hoitotoiminnassa tapahtuu virhekohtelua, on potilaan oikeusturva heikko. Joissakin tapauksissa toimintaa on jatkettu siihen liittyneestä rikkomuksesta annetun tuomion jälkeenkin.

Suomen Mielenterveysseura lähetti ministeriöille kirjelmän 14.6.2005 virhekohtelua erilaisissa hoitotoiminnoissa kokeneiden oikeusturvan selvittämiseksi. Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto pitää SMS:n aloitetta ajankohtaisena.

SMTHL toivoo hallituksen selvittävän kuluttajien ja potilaiden aseman valvomattomissa hoitotoiminnoissa, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten psykiatrisen avun tarvitsijoiden, lasten ja vaikeasti sairaiden, osalta. Tässä yhteydessä tulisi myös tutkia mahdollisuuksia rajata terveysvaikutteiset ja riskialttiit menetelmät viranomaisvalvottujen terveysammattilaisten käyttöön. Myös terveydenhuollon laillisuusvalvonnan resurssit, ammattihenkilöiden nimikesuojan kehittämistarpeet ja "harmaiden terveysmarkkinoiden" kuluttajakysymykset kaipaavat selvittämistä ja toimenpiteitä.

Suomen Mielenterveyshoitoalan Liiton hallitus 12.5. 2007

lisätiedustelut: koulutuspoliittinen asiamies Harri Heikkilä
sähköposti: harri.i.heikkila(a)welho.com

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.pdf)

Tiedote, julkaistavissa 6.6.2007

3. SMTHL: MIELENTERVEYSHOITAJIA TARVITAAN

Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto kiinnittää huomiota mielenterveys- ja päihdehoidon ammattiopetuksen muutostarpeisiin.

Mielenterveyshoitajat, nykyään mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajat, tekevät monipuolista työtä eri-ikäisten potilaiden kokonaisvaltaisessa psykiatrisessa hoidossa ja kuntoutuksessa erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja kuntoutuspalveluissa. Mielenterveyshoitajat ovat ratkaiseva voimavara myös perheiden ja verkostojen tukemisessa, sosiaali- ja terveydenhuollon moni ammatillisessa yhteistyössä ja mielenterveyden edistämisessä. Tahdonvastainen ja oikeuspsykiatrinen hoito, jotka potilaan hoidontarpeen, yksilönoikeuksien ja yleisen edun vuoksi ovat tarkkaan säädeltyjä, edellyttävät mielenterveyshoitajalta hyvää ammattitaitoa ja vastuuta potilaan, työyhteisön ja yleisön turvallisuudesta.

Psykiatrinen hoitotyö onkin psyykkisesti ja fyysisesti vaativaa ja joskus riskialtistakin työtä, joka vaatii tekijältään monialaista osaamista, eettisyyttä, valmiutta ammatilliseen kasvuun ja erityistä soveltuvuutta.

Mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajakoulutus, joka toisen asteen koulutuksena korvasi arvostetun mielenterveyshoitajatutkinnon, ei ole täysin vastannut hyvän hoidon ja työelämän vaatimuksiin psykiatrisen hoitotyön osalta. Muutostarpeita on ollut opintojen riittävyydessä, opiskelijoiden soveltuvuuden takaamisessa ja työelämään siirtymisessä sekä pätevyyden arvioinnissa.

Ammatillisten opintojen osuutta on jo jouduttu kasvattamaan, mutta osuuden huomattava lisääminen on vielä tarpeen, erityisesti lääketieteellis- psykiatristen aineiden, näyttöpohjaisten hoito- ja kuntoutusmenetelmien ja kliinisten hoitotaitojen opetuksen osalta. Nuorisoasteen alaikäisten opiskelijoiden kypsyneisyys ja valmius sitoutua mielenterveystyön ammatillisuuteen voi olla riittämätöntä. Myös aikuisasteen koulutukset ovat joskus herättäneet kysymyksiä soveltuvuuden ja osaamisen arvioinnin vastuullisuudesta. Lähihoitajien jatkokoulutuksiksi rakennellut erikoisammattitutkinnot eivät ole lunastaneet niihin asetettuja toiveita.

Työvoimareservien niukentuessa voi alan vetovoimakin rakentua vain pitkäjänteiselle ja eettisesti vastuulliselle pohjalle, laadukkaalle koulutukselle.

SMTHL esittää, että lähihoitajakoulutuksen muutostarpeet mielenterveys- ja päihdehoidon osalta selvitetään. Psykiatrisen hoidon toisen asteen tutkinnon arvioinnin ohessa tulisi myös tutkia nimikesuojan, ammattivalvonnan ja kelpoisuuslainsäädännön kehittämistarpeet.

Hyvän mielenterveyshoidon tae on korkeatasoisesti koulutettu ja viranomaisvalvottu, pätevä terveydenhuollon ammattilainen. 

Mielenterveyshoitajia tarvitaan!
Suomen Mielenterveyshoitoalan liiton hallitus, 6.6.2007

TULOSTETTAVA VERSIO TÄSTÄ (*.pdf)